HISTORIAA
1. ME JATKAMME JEESUKSEN KANSSA

Irish Africa - lähetysjärjestöllä on satoja seurakuntia Etelä Afrikassa, enimmäkseen kaikkein köyhimpien keskuudessa. Joitakin viikkoja sitten me järjestimme nuorten konferenssin Slauslaun kaupungissa, vähän White Riveristä itään lähellä Mosambikia. Surpresa Sithole, joka on työmme johtaja Afrikassa, yhdessä viiden Etelä Afrikan asiamiehemme kanssa, oli pitämässä kolmipäiväistä kokoussarjaa, perjantaista sunnuntaihin, kaupungin kulttuuritalolla.

Lauantai-iltana, 27. syyskuuta, kokous oli sujunut hienosti ihan myöhäiseen iltaan asti, Monet vanhemmat uskovat olivat myös paikalla tukemassa nuoria, ja kaikilla oli hyvä olla. Silloin joukko juopuneita teini-ikäisiä ilmestyi talon ulkopuolelle tuomaan ongelmia. He heittivät kiviä ja tekivät kaikenlaista väkivaltaisuutta haluten häiritä kokousta. Puolen yön aikoihin eräs työntekijöistämme, Franse Shongwe, 28-vuotias naimisissa oleva nuori mies, meni ulos lukitakseen talon portin estääkseen yhä lisää ongelmia. Jengin joukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja alkoi hakata ilman mitään armoa kunnes hän lakkasi hengittämästä, ja he jättivät hänet kuolemaan.

He kaikki pakenivat yöhön, ja kauhistunut seurakunta alkoi rukoilla oikein tosissaan. Poliisi oli peloissaan eikä uskaltanut tulla tutkimaan tapausta tuona yönä. Yhä uudestaan kutsuttiin ambulanssia paikalle, mutta ketään ei tullut. Lopulta joku vei Franse’n ruumiin sairaalaan omalla pikkuautollaan. Kun he tutkivat ruumista yöllä kello vartin yli yksi Franse yhtäkkiä alkoi taas hengittää. Lääkärit ruiskuttivat häneen kipulääkkeitä ja rahoittavia, ja hänet jätettiin lepäämään.

Surpresa meni aamu kuudelta käymään sairaalassa. Franse’n silmät olivat turvotuksesta muurautuneet umpeen, ja hänen koko ruumiinsa oli turvoksissa ja joka puolelta ruhjottu ja mustelmilla. Hän oli järkyttävän näköinen ja kykeni tuskin edes ajattelemaan selvästi tai puhumaan huultensa läpi. Näytti siltä, että hän tulisi tarvitsemaan pitkän toipumisajan. Samaan aikaan seurakunta jatkoi rukousta ja mietti mitä heidän tulisi tehdä jengiläisille, jos poliisi sattuisi saamaan heidät kiinni. Ennen pitkää sovittiin, että seurakunta antaisi anteeksi murhaajille. Myöhemmin aamupäivällä poliisi sai todella kiinni yhden heistä. Kahden aikaan iltapäivällä he soittivat seurakuntaan ja pyysivät jonkun tulemaan poliisiasemalle ja täyttämään syytevaatimuspaperit. Seurakunta ilmoitti päätöksensä, ettei mitään syytöstä tulla nostamaan, mikä todella ärsytti poliisia. ”Tämä vaan yllyttää tekemään lisää rikoksia”, he sanoivat, ”teinipoka pitäisi panna vankilaan vähintään 18 kuukaudeksi.” Ei, seurakunta pysyi lujana. Pojalle annettiin anteeksi!

Samaan aikaan kun tämä päätös tehtiin seurakunnassa, Franse’n ruumis parani täydellisesti. Heti poliisin soittaman puhelun jälkeen, soitettiin myös sairaalasta ja kysyttiin voisiko joku tulla ja hakea Franse’n pois sieltä. Surpresa meni sairaalaan ja tapasi Franse’n täysin kunnossa: mikään paikka ei ollut turvoksissa, ei ollut ruhjeita eikä mustelmia, ei arpia eikä minkään kaltaisia ongelmia. Oli kuin kukaan ei olisi häneen koskenutkaan eikä mitään olisi tapahtunut hänelle edellisenä iltana. Potilaita ei yleensä kotiutettu tästä sairaalasta sunnuntaisin, vaan heidät aina pidettiin tarkkailussa viikonlopun yli maanantaihin. Mutta Franse’ssa ei ollut mitään vialla eikä heillä ollut mitään syytä pitää häntä edelleen sairaalassa. Surpresan piti kuitenkin ensin vielä käydä kaupassa ostamassa uudet vaatteet Franse’lle, jonka omat vaatteet oli tappelussa revitty riekaleiksi.

Seuraavana aamuna, maanantaina, Franse itse meni Surpresan kanssa poliisiasemalle hakemaan sen teini-ikäisen rikollisen, joka oli vapautettu seurakunnan huostaan. ”Tehkää hänelle mitä ikinä tahdotte”, poliisi sanoi. Seurakunta palveli häntä osoittaen myötätuntoa ja tunnin kuluessa poika antoi sydämensä Jeesukselle.

Nyt kolme viikkoa myöhemmin poika on liittynyt seurakuntaan, Franse voi täydellisen hyvin ja opettaa raamattukoulussa ja Jumalan valtakunta menee eteenpäin!

AFRIKKA; KYLÄ TOISENSA PERÄÄN

On meille tavanomainen yö Mosambikin pohjoisessa Cabo Delgadon maakunnassa. Olemme matkalla Mieziin, joka on muslimikylä ja kieltänyt kaiken kristillisen toiminnan – eiliseen asti. Äskettäin eräs sairas mies tästä kylästä kohtasi erään uskovan meidän pastorimme Juman seurakunnasta Murrebuesta, 10 km päästä ja tämä suostutteli sairaan kävelemään Murrebuehen niin, että hänen puolestaan voitaisiin rukoilla. Mies parani ja pian toiset kävelivät tuota samaa matkaa viikottain pelastuakseen ja parantuakseen. Nämä uutiset saavuttivat Miezin päällikön, ja eilen hän suostui päästämään meidät kyläänsä ja pitämään siellä ulkoilmakokouksen sekä esittämään siellä Jeesus filmin.

Pembassa kiipeämme Land Roveriimme ja suuntaamme ulos kaupungista pimeään yöhön. Pian olemme matkalla pitkin hiekkatietä pomppien juurien yli ja nostattaen tomupilviä maasta. Me kaarramme kaikki mutkat, täpärästi ohitamme puut ja kuopat ja varomme yksinäisiä kulkijoita, jotka kantavat useiden mailien matkat painavia taakkoja päänsä päällä. Kaupungin valot ovat jo kaukana takanamme ja kaikki täällä puskissa on pimeää. Painamme eteenpäin ja uskomme olevamme oikealla tiellä.

30 kilometrin jälkeen meidän täytyy olla jo lähellä. Silloin näemme sen: suuri loistava valkokangas joka on nostettu Jeesus filmin näyttöpaikalle. Kyllä, tuolla on rekkamme, jonka henkilökuntamme ajoi aikaisemmin paikalle. Siinä on äänentoistolaitteet on jo asennettu ja kaikki toimii. Me kuulemme 5kw generaattorin pehmeän murinan. Se on käynnissä sijoitettuna puiden väliin, vähän kauemmaksi ihmisjoukosta. Siinä on tasainen aukio muutamien majojen edessä, ja koko sadoista ihmisistä koostuva suuri joukko istuu hiljaisesti, keskittäen täyden huomionsa filmiin. Mitään muita valoja ei ole kuin projektorin kuva.

Nämä kaikki ovat muslimeja. He eivät ole koskaan ennen kuulleet Ilosanomaa. Kukaan ei esitä mitään välihuutoja tai aiheuta muuta häiriötä. He ovat täysin filmin valtaamina. Elokuva on pitkä, mutta kukaan ei liiku ja yllättäen elokuvan kaikki puhe on heidän omalla makua-kielellään. Sitten tutut loppukuvaukset tulevat näkyviin ja me nousemme jaloillemme valmiina saarnaamaan! Joka ilta me vuorottelemme, jos meillä on vierailijoita, annamme heille mahdollisuuden puhua. Tänä iltana kanssamme on Marc Dupont, ja hän julistaa koko sydämestään Jumalastamme ja Pelastajastamme, joka poistaa kaiken pelon. Kuka haluaa tulla tuntemaan tämän Jeesuksen, tämän ihanan Ystävän, joka loi koko maailman ja antoi Henkensä meidän edestämme – tämän mahtavan Kuninkaan, jonka Nimi on yläpuolella kaikkia muita?

Käsiä nousee siellä ja täällä ja sitten yhä lisää, kunnes paikalla on todellinen suuren joukon vastakaiku ja valtava innostus. Me rukoilemme ääneen yhdessä ja ihmiset huutavat. Kuka haluaa Pyhän Hengen – Jeesuksen Hengen, joka on täällä juuri nyt? Me jatkamme rukousta ja ihmiset jatkavat vastaten kutsuun. Pastorimme ja tiimimme jäsenet liikkuvat väkijoukon keskuudessa ja rukoillen mahdollisuuksien mukaan jokaisen kanssa. He aivan painautuvat luoksemme. He haluavat rukousta kaikkeen. He ovat sairaita, köyhiä ja nälkäisiä. Ja he todella arvostavat tätä Jeesusta, enemmän kuin mitään, jonka ovat aikaisemmin tunteneet.

Kutsumme sairaat eteen. Eräs mies, joka on ollut lähes täysin sokeana useita vuosia, pystyy nyt näkemään. Toinen mies, joka oli täysin kuuro toisesta korvastaan, kuulee nyt normaalisti. Lisää todistuksia. Koko joukko huutaa suosionosoituksiaan ja hyppii ilosta. He tulevat luoksemme: ”Olkaa hyvät ja rakentakaa meille kirkko tänne. Me haluamme seurakunnan tänne omaan kyläämme! Emme halua enää olla muslimeja!” Kaikki heidän vastustuksensa on kadonnut. Jumalan rakkaus pääsee voitolle ja Jeesus toimii aina omalla tavallaan ja ajallaan.

Jeesus ei ole hidastamassa toimintaansa, emmekä me halua Hänen koskaan hidastavan. Lisää tulta, Pyhä Henki! Tee kanssamme mitä ikinä tahdot! Tee meidät kykeneviksi, käytä meitä heikkouksistamme huolimatta, johdata meidät voitokkaaseen juhlakulkueeseen Jeesuksen kanssa ja levitä kauttamme kaikkialle hänen tuntemisensa tuoksua.

Roland ja Heidi Baker Iris Ministries, Inc. Maputo, Mozambique Lähde: Openheaven.com IRN News Digest 11-11-03

HISTORIAA