HISTORIAA
11. UNI

"...vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät..." Joel 2:28

Noin vuosi sitten näin unen. Herra oli matkallaan saapuakseen porteista ja me kaikki, jotka olemme pelastetut Hänen verensä kautta, olimme jossain paikassa taivaan ja maan välillä, odottamassa että niiden luku, jotka menevät Hänen kanssaan, tulisi täyteen. Jatkuvasti maasta tuli ihmisiä, jotka liittyivät meidän odottavien joukkoon. He olivat niitä, jotka olivat pelastuneet viimehetkellä.

"Yhdennentoista hetken" työntekijät työskentelivät kaikin voimin. Maailma oli pimeyden vallassa. Sieltä missä olimme saatoin nähdä ihmisten muurahaisten kaltaisina liikkuvan edestakaisin ikään kuin heillä ei olisi ollut aavistustakaan mihin he olivat matkalla.

Paikka. missä odotimme Herran saapumista ei ollut valaistu, mutta se ei ollut myöskään pimeä. Kykenimme näkemään toisemme sekä keskustelemaan keskenämme. Oli ikään kuin olisimme olleet jossain "odotushuoneessa" matkallamme taivaaseen.

Kaksi asiaa teki minuun vaikutuksen tuolla hetkellä. Ensimmäinen oli se tieto, että Herra oli jo matkalla hakeakseen seurakunnan kotiin taivaaseen. Kaikki, jotka olivat siellä, odottivat kuulevansa pasuunan äänen minä hetkenä hyvänsä. Samanaikaisesti olin juuttunut katselemaan alas maan päälle: en pitänyt siitä mitä näin. Nyt kun kirjoitan tuosta unesta muistan kun Hänestä sanottiin:

"...NÄHDESSÄÄN KANSANJOUKOT HÄNEN TULI HEITÄ SÄÄLI, KUN HE OLIVAT NÄÄNTYNEET JA HYLÄTYT NIINKUIN LAMPAAT, JOILLA EI OLE PAIMENTA" Matt.9:3

Tuo oli se tunne jonka koin kun katselin alas maahan tuosta ylhäällä olevasta paikasta. Tulin hyvin huolestuneeksi noista ihmisistä jotka yhä olivat maan päällä, kenties kadotettuja iankaikkisesti. Samanaikaisesti en nähnyt ylhäällä olevia muita meitä; jotakin hyvin tuntemiani henkilöitä, sukulaisia, ystäviä ja muita.

Juuri tuolla hetkellä kuulin äänen sanovan minulle "Voit mennä maan päälle ja yrittää tavoittaa noita ihmisiä, mutta muista: "SINULLA ON VAIN YKSI TUNTI AIKAA". Muuta en tarvinnut ollakseni täysin hereillä ja sieluani myöten esitukouksessa. Koskaan ennen "yhdestoista hetki" ei ollut merkinnyt niin paljon minulle kuin nyt. Soitin eräälle ystävälleni, joka kuuluu pastori Claudio Freidzon'in seurakuntaan ja kerroin hänelle uneni. Se vaikutti häneen niin suuresti, että hän päätti kertoa sen ihmisille iltapäiväkokouksessa.

Kun hän soitti minulle takaisin myöhemmin tuona päivänä saatoin tuskin uskoa mitä kuulin. Juuri vähän ennen kuin hän pääsi kertomaan minun unestani seurakunnalle, kolme muuta ihmistä kertoivat omat unensa. Samana yönä, kuin minä näin oman uneni, myös nuo kolme ihmistä näkivät lähes saman sisältöisen unen ja kaikille kolmelle oli sanottu, että heillä oli "VAIN YKSI TUNTI AIKAA".

Silloin tiesin että Herra halusi kertoa meille jotain.

Olkaa siunatut ja siunaukseksi! pastori J.Conrad Lampan 14.12.98 ArgenRev@aol.com Julkaistu Global Revival News'in luvalla

HISTORIAA