Nepal, tammikuussa 99 - Brisbanesta kotoisin oleva kahdeksanhenkinen tiimimme on juuri palannut palvelumatkalta, joka marras- joulukuun aikana suuntautui Nepaliin, Darjeelingiin ja Sri Lankaan. Satoja uusia riipumattomia seurakuntia on alkamassa toimintaansa. Eräässä konferenssissamme Butwahl'issa Länsi-Nepalissa meillä oli yli 40 pastoria -35 evankelikaalisia ja 5 helluntailaista- ja Henki liikkui voimallisesti heidän kaikkien yllä.

Seuraavalla viikolla tuli kahdesta henkilöstä siellä marttyyreja. Damakissa Itä-Nepalissa jotkut pastorit vaimoineen ja eräät pakolaiset Butanista, olivat kävellet päivän tai jopa kolme päivää päästäkseen kokouksiin. Jälleen me näimme Hengen voimakkaita liikkeitä. Eräs nuorimies huusi ääneen kielilläpuhuessaan käyttäen kaunista englantia ( vaikka hän ei osannut puhua englantia) sanoen "Oi Jumala, palauta minut uudelleen täysin Sinun yhteyteesi ... Oi Jeesus, sitoudun Sinuun. Oi Herra, haluan palvella vain Sinua."

Darjeeling'issä Pohjois-Intiassa tuli myös evankelikaalisia sekä helluntailaisia pastoreita ja ihmisiä koolle. Nyt he jatkavat kuukausittain rukouskokouksia ja herätysmatkoja yhdistettyjen seurakuntien kanssa. Myös Sri Lankassa monissa seurakunnissa on voimakasta Pyhän Hengen liikehdintää. Rukoilimme erään miehen kanssa, jonka poika, 34-vuotias pastori, oli kokenut martyyrikuoleman juuri ennen vierailuamme marraskuussa.

Seuraaavan selostuksen myöhemmistä kokouksista Länsi-Nepalissa on tehnyt eräs Kathmandusta Nepalista kotoisin oleva pastori, joka auttoi kokoustemme järjestelyissä ja palasi Nepaliin myöhemmin joulukuussa:

Hyvää uutta vuotta. Me kaikki koroitamme Herran nimeä yhä korkeammalle. Kiitos rukouksistanne liittyen matkaani Länsi-Nepaliin. Se oli todella huippuaikaa meille. Minulla oli tilaisuus puhua Jumalan sanaa kolmessa paikassa.

Tapahtumat ensimmäisessä kokouksessa olivat täysin odottamattomat jopa minulle. Neljä sataa henkeä oli kokoontunut kuulemaan joulunsanomaa. Puhuin aiheesta "Miksi juhlimme joulua?" Kun olin lopettelemassa aihettani, eräs 18-vuotias poika itki äänekkäästi 10 minuutin ajan ja sanoi " Molemmat silmäni on suljettu - olen sokea." Tulimme kaikki täyteen ihmetystä ja pelkoa ja aloimme rukoilla. Herra kehoitti minua tuomaan hänet eteen ja tein niin.

Kysyin häneltä "Miksi silmäsi on suljettu?" Hän käveli astuen raamattujen ja laulukirjojen päälle (kuten useimmissa muissakin kirkoissa siellä, kaikki istuivat lattialla) ja sanoi, "Anteeksi, anna minulle anteeksi Herra se, mitä olen tehnyt." Hän tunnusti ja sanoi Herralle, "Olen langennut seksuaaliseen syntiin moniksi kuukauksiksi ja olen myöskin menettänyt todistukseni." Samalla hetkellä kun hän tunnusti Herralle lankeemuksensa, hänen silmänsä aukenivat jälleen. Ylistys Herralle!

Me kaikki aloimme rukoilla. Herran Henki tuli kansan ylle ja eräs pastori meni toisen luo ja pyysi anteeksi asioita, joita oli menneisyydessä tapahtunut heidän välillään. 50 ihmistä parantui. Heidän joukossaan oli eräs 17-vuotias tyttö, joka ei ollut puhunut viimeisten kolmen vuoden aikana. Hän rukoili näin, "Jeesus, pelasta minut." Toinen tyttö, joka oli kärsinyt seitsemän vuoden ajan päänsärystä, sanoi "Minuun kosketettiin. Käsi ilmestyi. Jumala ojensi kätensä minun päänsärkyyni ja sanoi minulle hengessäni, 'Tästä päivästä lähtien olet parannettu ja sinä tulet parantamaan monia ihmisiä.'" Kun hän laski kätensä toisten ihmisten päälle, nämä parantuivat siinä paikassa. Monet ihmiset alkoivat parantua.

Minusta tuntui siltä kuin kirkkorakennuksessa ei olisi ollut kattoa. Ihmiset puhelivat Jumalalle ikään kuin sanoen, "Mitä sinulle kuuluu?" aivan sillä tavalla kuin ihmiset keskusteleva keskenään. Samaan aikaan kun kaikki läsnäolijat itkivät, paikalle alkoi tulla lisää väkeä. Kaikista ikkunoista kurkittiin. Kirkko oli täpötäysi. Enkä voi ymmärtää kuinka niin suuri joukko ihmisiä tuli ja itki, sanoen, "Haluan ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena pelastajanani. Auta minua, auta minua."

Kolme väkevää ihmistä, jotka olivat aiheuttaneet haittaa kristityille, ottivat Kristuksen vastaan elämäänsä, ja he kaikki rukoilivat ja itkivät. Sanoin ihmisille, että meidän piti lopettaa kokous, sillä me olimme aloittaneet klo 12 päivällä ja nyt oli jo klo 6 illalla. Minun piti mennä puhumaan vielä toiseen kokoukseen.

Tämä kokous alkoi klo 7 illalla. En kertonut mitään siitä, mitä oli tapahtunut toisessa seurakunnassa. Puhuin vain 10 minuuttia ja Jumalan Henki tuli ihmisten päälle. Kokous jatkui puoleen yöhön. Olin nukunut vain viisi tuntia, kun ihmiset tulivat taas luokseni ja halusivat rukoilla. Ja he sanoivat, "Sinun täytyy tulla vielä toiseen kirkkoon puhumaan. Ensi kertaa elämässäni puhuin kokouksessa, joka oli alkanut kuudelta aamulla. Ja myös siellä tapahtui samat asiat kuin edellisissä!

Niin sitten palasimme kotiin 24 joulukuuta ja puhuin omalle seurakunnalleni Kathmandussa 25 joulukuuta. Kerroin vain mitä oli tapahtunut matkallani ja tämä kokous jatkui neljään iltapäivällä. Neljän sadan hengen joukosta 70 ihmistä teki Herran edessä parannuksen synneistään. Eräs poika, joka ei ollut kahteen vuoteen kyennyt kävelemään karkeloi Herran edessä.

Joulukuun ensimmäisellä viikolla me olimme kastaneet 35 ihmistä. Nyt viikon sisällä 45 otti vastaan Jeesuksen ja 15 oli valmis kastettavaksi. Ylistys Herralle, joka tekee nämä kaikki suuret teot huolimatta siitä, että nyt on käynnissä paljon vainoa. Saman aikaisesti olemme saaneet nähdä Jumalan ihmeellisiä tekoja.

Haluan aivan erityisesti kiittää teitä rukouksistanne. Alusta lähtien paholainen halusi estää meitä menemästä vierailemaan Länsi-Nepaliin. Kun olimme ajaneet 40 kilometrin matkan jouduimme sellaiseen onnettomuuteen , jossa sekä vaimoni että minä putosimme moottoripyörämme päältä. Me molemmat loukkaannuimme melko pahasti. Vaimoni käsi ja oikea silmä vahingoituivat, ja hän tarvitee edelleen hoitoa niihin. Minulla on edelleen ongelmia polveni kanssa. Moottoripyörämme, jolla olemme päässeet liikkumaan ja palvelemaan kaikissa osissa Nepalia, on täysin romuna. Nyt olemme ilman moottoripyörää, mutta ylistys Herralle, emme tunteneet mitään kipua kokousten aikana.

Onnettomuuden tapauhduttua matkallamme, sanoin vaimolleni, "Ei mennäkään Länsi-Nepaliin vaan palataan takaisin kotiin." Hän sanoi minulle, "Herra sanoi minulle, että meidän täytyy mennä puhumaan joka tapauksessa." Niinpä tottelimme ja menimme. Sen seurauksena olemme nähneet Jumalan suuria tekoja. Halusin näin jakaa rukousvastaukseni kanssanne. Kiitos rukouksistanne ja yhteistyöstänne kanssamme.

Teidän Jeesuksessa Kristuksessa, Raju ja Samita 7.2.99 Geoff Waugh waughg@ozemail.com.au Julkaistu Global Revival News'in luvalla