Tammikuun 5.-9. 1999 välisenä aikana Adelaide, Etelä-Australiassa koki jotain, mitä voi kuvata vain sanonnalla "ihmeellinen aika Claudio Freidzon ja Tommy Tenneyn opetuksessa". Claudio ja hänen vaimonsa Betty toimivat pastoreina King of Kings seurakunnassa Buenos Airesin Belgarossa. Pastori Claudio on tänä päivänä yksi maailman kysytyimmistä puhujista, kun aiheena on herätys. Tommy ja hänen Jeannie vaimonsa paimentavat Baltimoren Rock-seurakuntaa ja samanaikaisesti matkustavat puhumassa maailman ympäri keskimäärin 7000 mailia viikossa.
Konferenssi pidettiin Huvikeskuksessa, joka on Adelaiden suurin sisätiloissa oleva viihdetapahtumapaikka. Tämän vuoden 'Catch the Fire'-konferensin teemana oli 'Sytytä seurakunta - sytytä kansakunta' ja se oli nimensä veroinen.
Tuo oli muodollinen osa ja nyt yritän tässä kirjoituksessa uudelleen kuvata tuon viikon takaisen tapahtuman kokemuksia. On todella vaikeaa kuvailla niitä Helluntain kaltaisia tunnekokemuksia, joihin olimme osallisina. Viikon sisällä näin kuinka Herra vastasi pastori Tommyn rukoukseen "Herra tule ja pistä meidät sekaisin, tuhoa vaikka koko konferenssi, jos on tarpeen. JOS SINÄ ET KULJE KANSSAMME, EMME HALUA MENNÄ YHTÄÄN EDEMMÄKSI!" No, Jumala on uskollinen ja luotettava.
Minä monien pastoreiden ja maallikkojen joukossa lähdin kokouksista täysin murrettuna ja nöyrtyneenä. Jumalan ihmeellinen Voima liikkui sen kaltaisena, ettei yksikään olisi kyennyt sitä edeltäkäsin arvaamaan. Kun pastori Claudio rukoili "Señor mas Fuego" -'Herra lisää tulta'- me todella saimme lisää tulta. Ulkona oli 42 celsiusastetta, mutta sisällä ilmastoinnista huolimatta tuntui lähinna 100 asteiselta. Yli 500 pastoria erilaisista kirkkokunnista itki toistensa olkapäätä vasten, kun he tekivät parannuksen menneistä asioista ja sitoutuivat yhteyteen tästä eteenpäin.
Eräässä kokouksessa pastori Tommy puhdisti neljän korokkeella istuneen johtoryhmän pastorin kengät. Tämän haasteen mukaisesti yli 1500 valtuuskuntaa lähti liikkeelle puhdistamaan toistensa kenkiä nenäliinoilla, paidan helmoilla, huiveilla tai muilla, mitä saivat sopivasti käsiinsä. Nuorimmasta vanhimpaan, ylhäisimmästä alhaisimpaan -jopa paikan palkatu henkilökunta sai kenkänsä puhdistetuksi. Keskuksen johto, joka on seurannut talossaan joitakin tämän päivän 'suurimmista nimistä maailmassa', sanoi etteivät he ole koskaan nähneet tämän kaltaista rakkautta.
Mitä pidemmälle kokoukset edistyivät sitä enemmän väki lisääntyi ja sitä suuremmaksi lempeys ja rakkaus kasvoivat. Hetkittäin minusta tuntui siltä, että olisin voinut räjähtää. Se mitä tunsin oli kuin 'minut olisi heitetty Niagaran putouksiin ja miljoonat tonnit vesiä olisi hyökännyt päälleni kuin tuosta putouksesta alas'.
Kun tuo konferenssi alkoi ei minulla muitten joukossa ollut todellista käsitystäkään mihin se saattaisi johtaan. Mutta se ei ollut vain kokous kokousten joukossa, vaan se oli kohtaaminen elävän Jumalan ihmeellisen Voiman kanssa. Keskustelin erään pastorin kanssa aulassa erään kokouksen jälkeen ja tämä suurikokoinen mutta nöyrä mies sai vain vaivoin sanottua "En pysty puhumaan siitä, mitä on tapahtumassa, minä yhä edelleen itken sisäisesti".
Ajoittain Jumalan läsnäolo oli sellainen, että korokkeelta kuului (vapaasti tulkittuna) "En tiedä, mitä tämän jälkeen seuraa, sillä ennalta suunniteltu ohjelma ei ollenkaan ole tämän hetkisten tapahtumien mukainen". Tämä tapahtui silloin kun 8800$ paiskattiin korokkeelle sen jälkeen kun suunniteltu uhri oli jo aikaisemmin kerätty. Tämä raha oli 'rakkauslahja Isälle' eikä siihen saisi seurakunnat koskea, vaan se annetaan sopivaan EI-kristilliseen laupeudentyöhon.
Jotkut tämän artikkelin lukijat saattavat kysyä 'missä sitten on hedelmä?'. Osa siitä oli se, kun päivä konferensin jälkeen (sunnuntaina) 5 seurakuntaa viidestä eri kirkkokunnasta sulkivat omat kirkkonsa tuoksi päiväksi ja vuokrasivat yhdessä salin, jossa oli istuinpaikat tuhannelle ja yhdistivät näin ylistyshetkensä. Pastori Claudio antoi ajastaan ja tuli rakkaan vaimonsa kanssa puhumaan tuohon tilaisuuteen. Rakennus oli tupaten täynnä ja jopa urheilukenttää piti käyttää parkkipaikkana.
Ilmapiiri oli sähköinen ja yhteys ihmeellinen. Eräs ranskalainen lähetyssaarnaaja kertoi minulle, että hän tuli todella siunatuksi konferenssin aikana, mutta tämä yhdistetty jumalanpalvelus siunasi häntä jopa vielä enemmän! Toinen pastori, joka oli tullut Canberrasta (10 tunnin ajomatka Adelaidesta) sanoi: " Tämä oli todella jotain, minkä vuoksi kannatti tulla!"
Vaimoni ja minä työskentelemme yhä kaiken sen kanssa, mitä Herra teki ja puhui meille avioparina, mutta tiedän ettemme enää koskaan tule olemaan samanlaisia kuin ennen olimme. Ylistys Herralle!
Noita viittä seurakuntaa koskien, jotka tulivat yhteen, tiedän, että niillä tulee olemaan tästälähin erilainen yhteys kuin koskaan ennen. Samoin uskon, että tuo teko luopua omasta riippumattomuudestaan tuona sunnuntaina on jotain historiallista, jota ei tiedetä ennen tapahtuneen.
Ian Norman, vanhemmiston jäsen Administrator Festival City Community Church Ian Norman inorman@dove.net.au 15.2.99 Julkaistu Global Revival News'in luvalla