VARHAISET VUOTENI

Hei! Nimeni on Athet Pyan Shinthaw Paulu. Olen kotoisin Myanmar'ista (entinen Burma). Haluan kertoa teille todistukseni siitä, mitä minulle tapahtui, mutta ensin haluaisin antaa teille lyhyen selvityksen kasvuvuosistani.

Synnyin vuonna 1958 Bogalen kaupungissa, joka sijaitsee Irawadi-joen suistoalueella eteläisessä Myanmarissa. Vanhempani, jotka olivat hartaita buddhalaisia kuten suurin osa Myanmarin kansasta, antoivat minulle nimen Thitpin (joka suomeksi käännettynä merkitsee 'puu'). Elämämme oli hyvin yksinkertaista kasvuaikanani.

13-vuotiaana jätin koulunkäynnin ja aloin työskennellä kalastusaluksella. Pyydystimme kaloja ja joskus myös katkarapuja Irawadin alueen lukuisista joista ja virroista. Kuudentoista ikäisenä minusta tuli veneen johtaja. Siihen aikaan asuimme Ylä-Mainmahlagyon saarella (Mainmahlagyon merkitsee suomeksi Kauniin naisen saarta), joka sijaitsee pohjoiseen päin Bogalesta, jossa olin syntynyt. Tämä paikkakunta on noin 100 mailia lounaaseen Yangon'ista (Rangoon), joka on maamme pääkaupunki.

Eräänä päivänä ollessani 17-vuotias, saimme suuren joukon kaloja verkkoihimme. Tämän kalapaljous veti suurta krokotiilia meidän puoleemme. Se seurasi venettämme ja yritti hyökätä kimppuumme. Olimme kauhuissamme ja aivan suunniltaan ollen soudimme veneemme joen rantaan niin nopeasti kuin vain kykenimme. Krokotiili seurasi meitä ja murskasi veneemme pyrstöllään. Huolimatta siitä ettei kukaan kuollut tässä tapahtumassa, se vaikutti voimakkaasti elämääni. En halunnut enää kalastaa.

Pieni veneemme upposi krokotiilin hyökkäyksessä ja meidän oli tuona iltana palattava kotikyläämme matkustajalaivalla. Pian tämän jälkeen isäni työnantaja siirsi hänet Yangon Cityyn. 18-vuotiaana minut lähetettiin buddhalaisluostariin harjoittelijamunkiksi. Useimmat vanhemmat Myanmarissa yrittävät lähettää poikansa buddhalaisluostariin ainakin joksikin ajaksi, sillä vanhemmille on kunniaksi se, että heidän poikansa on tämän kaltaisessa palveluksessa. Olemme kunnioittaneet tätä tapaa monien satojen vuosien ajan.

ANTAUTUNUT BUDDHAN OPETUSLAPSI

Kun olin 19 vuotta ja kolme kuukautta vanha (vuonna 1977), minusta tuli tavallinen munkki. Luostarin vanhin munkki antoi minulle uuden buddhalaisnimen, kuten maassamme on tapana. Nyt minua kutsuttiin U Nata Pannita Asthinthuriya'ksi. Kun meistä tulee munkkeja, emme enää käytä sitä nimeä, jonka vanhempamme syntyessämme meille antoivat. Elin luostarissa, jota kutsutaan Mandalay Kyaisan Kyaing. Luostarin vanhinta munkkia kutsuttiin U Zadila Kyar Ni Kan Sayadaw (U Zadila on hänen arvonimensä). Hän oli siihen aikaan kaikkein kuuluisin buddhalaismunkki koko Myanmarissa. Kaikki tunsivat hänet. Ihmiset kunnioittivat häntä laajasti ja arvostivat häntä suurena opettajana. Sanon että hän oli, sillä 1983 hän äkillisesti kuoli jouduttuaan tuhoisaan auto-onnettomuuteen. Hänen kuolemansa järkytti kaikkia. Siihen aikaan olin ollut kuusi vuotta munkkina.

Yritin olla niin hyvä munkki kuin vai saatoin ja seurasin kaikkia buddhalaisuuden ohjeita. Eräässä vaiheessa muutin asumaan hautausmaalle, jossa elin ja mietiskelin jatkuvasti. Jotkut munkit, jotka todella haluavat tulla tuntemaan kaikkia Buddhan totuuksia, tekevät saman kaltaisia asioita kuin minä tein. Jotkut menevät syvälle metsiin, jossa he elävät itsensä kieltämisessä ja köyhyydessä. Minä tavoittelin pääsyä eroon itsekkäistä ajatuksista ja haluista, halusin paeta sairautta ja kärsimystä ja halusin päästä vapaaksi tämän maailman piiristä. Hautausmaalla en pelännyt haamuja. Yritin päästä sellaiseen sisäiseen rauhaan ja itsekuriin, että jos vaikka hyttynen laskeutui käsivarrelleni annoin sen pistää itseäni sen sijaan että olisin huitaissut sen pois.

Vuosikausia yritin kovasti tulla niin hyväksi munkiksi kuin vain voin ja olla vahingoittamatta ketään. Opiskelin pyhiä buddhalaiskirjoituksia aivan kuten kaikki esi-isäni ennen minua. Elämäni eteni munkkina kunnes tulin hyvin, hyvin sairaaksi. Olin siihen aikaan Mandalayssa ja minut oli pakko viedä sairaalahoitoon. Lääkärit tekivät joitakin kokeita ja kertoivat minulla olevan saman aikaisesti sekä keltakuumeen että malarian! Oltuani sairaalassa noin kuukauden ajan vointini vai huononi. Lääkärit kertoivat, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia parantua ja lähettivät minut pois sairaalasta tekemään valmisteluja kuolemaa varten.

Tämä on lyhyt kuvaus menneisyydestäni. Nyt haluan kertoa teille jotakin niistä ainutlaatuisista asioista, joita minulle tapahtui tämän jälkeen...

NÄKY JOKA MUUTTI ELÄMÄNI IKUISIKSI AJOIKSI

Sen jälkeen kun minut oli päästetty pois sairaalasta menin takaisin luostariin, jossa toiset munkit huolehtivat minusta. Tulin yhä heikommaksi ja vaivuin tajuttomuuteen. Myöhemmin sain tietää, että todellisuudessa olin kuolleena kolmen päivän ajan. Ruumiini alkoi jo mädäntyä ja haista ja sydämeni lakkasi sykkimästä. Ruumiini oli jo valmistettu polttohautausta varten ja käynyt läpi buddhalaiset puhdistamisrituaalit.

Vaikka olin häipynyt pois ruumiistani muistan mieleni ja henkeni olleen täysin valppaat. Olin äärimmäisen voimakkaassa myrskyssä. Valtava tuuli tasoitti koko maaston kunnes pystyssä ei ollut enää ainuttakaan puuta tai mitään muutakaan, vain paljas tasanko. Kävelin jonkin aikaa erittäin nopeasti tätä tasankoa pitkin. Missään ei ollut ainuttakaan toista ihmistä - olin aivan yksin. Jonkin ajan kuluttua ylitin erään joen. Joen toisella puolella näin aivan hirveän kauhistuttavan tulisen järven. Buddhalaisuudessa meillä ei ole käsitystä tämän kaltaisesta paikasta. Aluksi olin hämmennyksissäni enkä tiennyt paikan olevan helvetti ennen kuin näin Yaman, helvetin kuninkaan (Lukuisissa kulttuureissa läpi Aasian nimitetään helvetin kuningasta Yamaksi.) Sen kasvot ja ruumis olivat leijonan kaltaiset, mutta sen jalat sellaiset kuin naga'lla (käärmeenhenki). Sillä oli useita sarvia päässään. Sen kasvot olivat raivoisat ja olin äärettömän peloissani. Vapisten kysyin siltä sen nimeä. Se vastasi "Olen helvetin kuningas, Tuhoaja."

HIRVEÄN KAUHISTUTTAVA TULINEN JÄRVI

Helvetin kuningas käski minun katsoa tuliseen järveen. Katsoin ja näin sahramin värisiä kaapuja, joita buddhalaismunkit käyttävät Myanmarissa. Katsoin tarkemmin ja näin kaljuksi ajetun miehen pään. Kun katsoin miehen kasvoja näin hänen olevan U Zadila Kyar Ni Kan Sayadaw (se kuuluisa munkki, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa vuonna 1983). Kysyin helvetin kuninkaalta, miksi minun entinen johtajani oli suljettu tähän kidutuksen järveen. "Miksi hän on tässä tulijärvessä? Hän oli hyvä opettaja. Hänellä oli jopa opetuskasetti 'Oletko koira vai mies?', joka oli auttanut tuhansia ihmisiä ymmärtämään, että heidän arvonsa ihmisinä on paljon suurempi kuin eläinten." Helvetin kuningas vastasi, "Kyllä, hän oli hyvä opettaja, mutta hän ei uskonut Jeesukseen Kristukseen. Siksi hän on helvetissä."

Minun käskettiin katsoa myös erästä toista henkilöä, joka oli tulessa. Näin miehen, jonka hyvin pitkät hiukset olivat kiedottu hänen päänsä vasemmalle puolelle. Hän oli myös pukeutunut kaapuun. Kysyin helvetin kuninkaalta, "Kuka tämä mies on?" Tämä vastasi, "Hän on se jota te palvotte: Gautama (Buddha)." Olin hyvin levoton kun näin Gautaman helvetissä. Vastustin, "Gautamalla oli hyvä etiikka ja moraalinen luonne, miksi hän on kärsimässä tässä tulijärvessä?" Helvetin kuningas vastasi minulle, "Ei sillä ole mitään merkitystä kuinka hyvä hän oli. Hän on täällä koska hän ei uskonut Iankaikkiseen Jumalaan."

Sitten näin toisen miehen, joka näytti siltä kuin hänellä olisi ollut sotilaan varustus. Hänellä oli suuri haava rinnassaan. Kysyin, "Kuka tämä mies on?" Helvetin kuningas sanoi," Tämä on Aung Sun, Myanmarin kapinallisjohtaja." Minulle kerrottiin, "Aung Sun on täällä koska hän vainosi ja tappoi kristittyjä, mutta ennen kaikkea muuta hän on täällä koska hän ei uskonut Jeesukseen Kristukseen." Myanmarissa ihmisillä on yleinen sanontatapa, 'Sotilaat eivät koskaan kuole, he elävät edelleen." Minulle kerrottiin että helvetin legioonilla on sananpartena 'Sotilaat eivät koskaan kuole, mutta he joutuvat helvettiin ikuisiksi ajoiksi'.

Katsoin ja näin vielä yhden miehen tulijärvessä. Hän oli hyvin kookas mies ja pukeutunut sotilasasuun. Hänkin piti miekkaa ja kilpeä käsissään. Tällä miehellä oli haava otsassaan. Tämä mies oli kookkaampi kuin kukaan, jonka olen koskaan nähnyt. Hänen pituutensa oli kuusi kyynärää plus yksi vaaksa. Helvetin kuningas sanoi, "Tämän miehen nimi on Goljat. Hän on helvetissä koska hän pilkkasi Iankaikkista Jumalaa sekä tämän palvelijaa Daavidia." Olin hämilläni, koska en tiennyt keitä Goljat tai Daavid olivat. Helvetin kuningas sanoi, "Goljatista kerrotaan kristittyjen Raamatussa. Et tunne häntä nyt, mutta kun sinusta tulee kristitty, tulet tuntemaan kuka hän on."

Sitten minut vietiin paikkaan, jossa näin sekä rikkaitten että köyhien valmistautuvan syömään ilta-ateriaansa. Kysyin, "Kuka valmistaa ruuan näille ihmisille?" Helvetin kuningas vastasi, "Köyhien on keitettävä oman ruokansa, mutta rikkaat hankkivat toiset keittämään ruuan itselleen." Kun rikkaitten ruoka oli valmistettu, he istuutuivat syömään. Heti kun he aloittivat tuli esiin paksua savua. Rikkaat söivät niin nopeasti kuin pystyivät rauhoittaakseen omaatuntoaan. Heillä oli vaikeuksia hengittää paksun savun takia. Heidän oli syötävä nopeasti, sillä he pelkäsivät menettävänsä rahansa. Heidän rahansa oli heidän jumalansa.

Toinen helvetin kuningas tuli luokseni. Näin myös olennon, jonka tehtävänä oli lämmittää tulia tulijärven alla niin että se pysyi kuumana. Tämä olento kysyi minulta, "Oletko sinäkin menossa tuliseen järveen?" Vastasin, "En! Olen täällä vain katselemassa! Tämän tulta lämmittävän olennon olemus oli todella kauhistuttava. Hänellä oli kymmenen sarvea päässään ja hänen kädessään olevan keihään päässä oli seitsemän terävää piikkiä. Olento kertoi minulle, "Olet oikeassa. Olet todella tullut vain katselemaan. En voi löytää nimeäsi täältä." Hän sanoi, "Sinun täytyy mennä takaisin samaa tietä, jota tulit." Hän osoitti minulle aution tasangon suuntaan, jota pitkin olin kävellyt ennen kuin tulin tulijärvelle.

RATKAISUN TIE

Kävelin pitkän aikaa kunnes vuosin verta. Minun oli kuuma ja tunsin suura kipua. Lopulta kun olin kävellyt arviolta kolme tuntia tulin leveälle tielle. Kuljin tätä tietä pitkin jonkin aikaa kunnes tulin tienhaaraan. Toinen tie, joka lähti vasemmalle, oli leveä. Oikealle lähtevä tie oli pienempi. Tienhaarassa oli tieviitta, jossa luki että vasemmalle vievä tie oli niitä varten jotka eivät usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pienempi tie oikealle oli Jeesukseen uskovia varten.

Minua kiinnosti se, mihin leveämpi tie johti, joten aloin kulkea sitä pitkin. Noin kolmensadan metrin päässä edelläni käveli kaksi miestä. Yritin saada heidät kiinni niin että olisin voinut kävellä heidän kanssaan. Mutta vaikka kuinka kovasti koetin en voinut saavuttaa heitä, joten käännyin takaisin ja palasin tienhaaraan. Katselin edelleen näitä kahta miestä kun he kävelivät tietä pitkin poispäin minusta. Kun he saavuttivat tienpään heidät äkillisesti puukotettiin. Nuo kaksi miestä huusivat kovassa kivussa! Minä myös huusin kun näin mitä heille tapahtui! Tajusin että suurempi tie johti sitä pitkin kulkevat suureen vaaraan.

KATSELIN TAIVAASEEN

Aloin kävellä uskovaisten tietä sen sijaan. Matkattuani noin tunnin ajan tien pinta vaihtui puhtaaksi kullaksi. Se oli niin puhdas, että kun katselin alas saatoin nähdä oman kuvajaiseni täydellisesti. Näin miehen seisovan edessäni. Hänen yllään oli valkoinen viitta. Kuulin myös kaunista laulua. Oi, se oli niin kaunista ja puhdasta! Se oli paljon parempaa ja merkityksellisempää ylistystä kuin meillä on kirkoissa täällä maan päällä. Kysyin häneltä, "Mikä on nimesi?" mutta hän ei vastannut. Kun olin kysynyt hänen nimeään kuusi kertaa, mies vastasi, "Minä olen se jolla on taivaan avain. Taivas on todella erittäin kaunis paikka. Et voi mennä sinne nyt, mutta jos seuraat Jeesusta Kristusta sinä pääset sinne kun elämäsi maan päällä loppuu." Tämän miehen nimi oli Pietari.

Sitten Pietari pyysi minua istumaan ja hän osoitti minulle paikkaa pohjoisen suunnassa. Pietari sanoi, "Katso pohjoiseen ja näe Jumala luomassa ihmistä." Näin Iankaikkisen Jumalan etäältä. Jumala sanoi enkelille, "Tehkäämme ihminen." Enkeli vetosi Jumalaan ja sanoi, "Ole hyvä, älä tee ihmistä. Hän tulee tekemään väärin ja murehduttamaan sinua.(Burman kielessä kirjaimellisesti: 'Hän saa sinut menettämään kasvosi.')" Mutta Jumala loi kuitenkin ihmisen. Jumala puhalsi ihmiseen ja tämä tuli eläväksi. Hän antoi hänelle nimen 'Adam'. (Huom! Buddhalaiset eivät usko ihmisen luomiseen, joten tällä kokemuksella oli merkittävä vaikutus munkkiin).

TAKAISIN LÄHETETTYNÄ JA UUDELLEEN NIMITETTYNÄ

Siten Pietari sanoi, "Nouse nyt ja palaa sinne mistä tulit. Puhu ihmisille, jotka palvovat Buddhaa ja epäjumalia. Kerro heille, että heidän on mentävä helvettiin, jos he eivät muutu. Myöskin niiden, jotka rakentavat temppeleitä ja epäjumalia on mentävä helvettiin. Kaikki ne, jotka antavat uhreja munkeille saadakseen itselleen ansiota, joutuvat myös helvettiin. Kaikki ne jotka rukoilevat munkkeja ja kutsuvat heitä 'Pra'ksi ( munkeille kunnioitusta osoittava arvonimi) joutuvat helvettiin. Ne jotka manaavat ja 'antavat elämän' epäjumalille joutuvat helvettiin." Pietari käski minun palata maahan ja todistaa asioista, jotka olin nähnyt. Hän myös sanoi, "Sinun on puhuttava uudessa nimessäsi. Tästä alkaen sinua on kutsuttava nimellä Athet Pyan Shinthaw Paulu (Paul, joka palasi elämään).

En halunnut palata. Halusin mennä Taivaaseen. Enkelit aukaisivat kirjan. Ensin he etsivät lapsuuteni nimeä (Thitpin) kirjasta, muta he eivät voineet löytää sitä. Sitten he etsivät sitä nimeä, joka minulle annettiin kun tulin buddhalaismunkiksi (U Nata Pannita Ashinthuriya), mutta sitäkään ei ollut kirjoitettu kirjaan. Sitten Pietari sanoi, "Sinun nimeäsi ei ole kirjoitettu tänne. Sinun on palattava ja todistettava Jeesuksesta buddhalaisille ihmisille."

Kävelin takaisin kultaista tietä pitkin. Jälleen kuulin kaunista laulua, jonka kaltaista en ole kuullut koskaan ennen tai sen jälkeen. Pietari käveli kanssani kunnes minun oli aika palata maan päälle. Hän näytti minulle tikkaat, jotka ulottuivat Taivaasta taivaalle. Tikkaat eivät ulottuneet maahan asti vaan loppuivat keskitaivaalle. Tikkailla näin useita enkeleitä, toiset menivät ylös Taivaaseen ja toiset alas tikapuita pitkin. He olivat erittäin kiireisiä. Kysyin Pietarilta, "Keitä he ovat?" Pietari vastasi, "He ovat Jumalan sanansaattajia. He raportoivat Taivaaseen kaikkien niiden nimet, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen samoin kuin niiden nimet, jotka eivät usko." Sitten Pietari sanoi, että oli minun aikani mennä takaisin.

SE ON HAAMU

Seuraava asia, jonka tiedostin, oli itkevien äänet. Kuulin oman äitini itkevän, "Poikani, miksi sinä jätit meidät nyt?" Kuulin myös useiden muiden itkevän. Tajusin makaavani laatikossa. Aloin liikkua. Äitini ja isäni alkoivat huutaa, "Hän elää! Hän elää!" Toiset ihmiset, jotka olivat kauempana, eivät uskoneet vanhempiani. Sitten asetin käteni laatikon reunoille ja nousin istumaan. Monet ihmiset joutuivat kauhun valtaan. He huusivat, "Se on haamu!" ja juoksivat pakoon niin nopeasti kuin heidän jalkansa vain kantoivat.

Ne, jotka jäivät paikoilleen, olivat kykenemättömiä puhumaan ja tärisivät. Huomasin istuvani haisevan liemen ja ruumiin eritteiden keskellä, joita oli kolmen ja puolen kupillisen verran. Tämä neste oli tullut ulos vatsastani ja sisältäni, sinä aikana, jonka ruumiini oli maannut arkussa. Tästä ihmiset tiesivät, että todella olin ollut kuollut. Arkun sisäpuolella oli eräänlainen muovilakana kiinnitettynä arkunpuuhun. Tämä muovi oli asetettu sinne juuri ruumiin nesteiden varalta, sillä monista kuolleitten ruumiista erittyy paljon samankaltaista nestettä kuin minusta.

Myöhemmin sain tietää, että olin ollut vain hetkisen päässä polttohautaamisen liekeistä. Myanmarissa ihmiset asetetaan arkkuun, kansi naulataan kiinni ja sitten koko arkku poltetaan. Silloin kun tulin takaisin elämään, äidilleni ja isälleni oli sallittu vielä viimeisen kerran katsoa ruumistani. Muutaman hetken kuluttua arkkuni kansi olisi naulattu kiinni ja minut olisi polttohaudattu!

Välittömästi aloin selittää asioita, joita olin nähnyt ja kuullut. Ihmiset olivat hämmästyneitä. Kerroin heille miehistä, jotka olin nähnyt tulisessa järvessä. Kerroin heille, että vain kristityt tietävät totuuden. Meitä ja meidän esi-isiämme on petetty tuhansien vuosien ajan! Kerroin, että kaikki mihin me uskoimme oli valhetta. Ihmiset olivat hämmästyneitä, sillä he tiesivät minkä kaltainen munkki olin ollut ja kuinka innokkaasti olin seurannut Buddhan opetuksia.

Kun Myanmarissa joku kuolee, hänen nimensä, ikänsä kirjoitetaan arkun ulkoreunaan. Kun munkki kuolee, munkin nimi, ikä ja palvelus vuosien määrä kirjoitetaan arkun sivulle. Minut oli jo merkitty kuolleeksi, mutta kuten voitte nähdä, minä elän nyt!

LOPPUSANAT

Sen jälkeen kun 'Paul joka palasi takaisin elämään' koki edellä kerrotun hän on pysynyt uskollisena Herran Jeesuksen Kristuksen todistajana. Burmalaiset pastorit ovat kertoneet meille, että hän johdattanut satoja muita munkkeja uskomaan Kristukseen. Hänen todistuksensa on mitä ilmeisimmin täysin vailla kompromisseja. Sen vuoksi hänen sanomansa on loukannut monia ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä, että on vain yksi tie Taivaaseen: Herra Jeesus Kristus. Huolimatta suuresta vastustuksesta, hänen kokemuksensa olivat niin todelliset hänelle ettei hän ole horjunut. Monivuotisen buddhalaisuuden ja tiukan buddhalaisoppien seuraamisen jälkeen, hän välittömästi kuolleista herättyään julisti Kristuksen evankeliumia ja kehotti toisia munkkeja luopumaan kaikista vääristä jumalista ja seuraamaan Jeesusta Kristusta koko sydämellään. Ennen sairautensa ja kuolemansa aikaa hänellä ei ollut minkään kaltaista kosketusta kristillisyyteen. Kaikki mitä hän oppi noiden kolmen päivän aikana, jotka hän oli kuolleena, oli täysin uutta hänelle.

Saadakseen sanomansa mahdollisimman monien kuultavaksi, tämä uuden ajan Lasarus alkoi äänittää kasetteja ja videoita, joissa on hänen kertomuksensa. Poliisi ja buddhalaisviranomaiset Myanmarissa ovat tehneet kaikkensa kerätäkseen kokoon nämä nauhat tuhoamista varten. Tämä todistus, jonka juuri luitte on käännetty eräältä tuollaiselta kasetilta. Meille on kerrottu, että nykyisin on vaarallista Myanmarin kansalaisille pitää hallussaan näitä äänitteitä.

Hänen peloton todistuksensa on johtanut hänet vankilaan ainakin kerran, missä vallanpitäjät epäonnistuivat yrityksissään vaientaa hänet. Vapautumisensa jälkeen hän jatkoi todistamista siitä mitä oli nähnyt ja kuullut. Hänen nykyisestä olemassaolostaan ei ole varmoja tietoja. Yksi burmalainen tiedote kertoi meille hänen olleen taas vankilassa, ja tulleen siellä surmatuksi, kun taas toinen lähde kertoi hänen vapautuneen vankilasta ja jatkavan todistamistaan.

Asian Minorities Outreach P.O.Box 901 Palestine, TX 75802, USA Monkstory@yahoo.com http://www.antioch.com.sg/mission/asianmo Julkaistu Global Revival News'in luvalla