Lewisin saarella - eräällä Hebridien saarista, juuri Skotlannin rannikon edustalla - Skotlannin vapaakirkon vanhemmisto kokoontui Stornoway'ssä keskustellakseen seurakunnan surullisesta tilasta: kuollut, kuiva ja lähes ilman toivoa - jolloin jotkut seurakunnat olivat melkein valmiit sulkemaan ovensa. Nuoret ihmiset olivat kapakoissa ja tanssisaleissa - he eivät olleet ollenkaan kiinnostuneet hengellisistä asioista.

Kokouksen tuloksena seitsemän miestä ja yksi vanhimmista päättivät rukoilla ja etsiä Jumalaa Hebridien saarten puolesta. He tapasivat vanhassa ladossa maantien varrella. Kolme kertaa viikossa he tapasivat ja rukoilivat ja etsivät Herran kasvoja. Kun he polvistuivat vanhan ladon olkien keskellä Jumala muistutti heitä kirjoitusten jakeesta 2. Aikakirja 7:14, "...mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja TEEN HEIDÄN MAANSA JÄLLEEN TERVEEKSI." He alkoivat rukoilla tämän jakeen mukaisesti.

Ja silloin Pyhä Henki antoi heille ilmestyksen - että Hän oli liiton pitävä Jumala. He ymmärsivät, että jos he pitivät oman osuutensa liitosta ts. nöyryyttivät itsensä ja rukoilivat ja etsivät Hänen kasvojaan ja kääntyvät pois pahoilta teiltään, silloin Jumala oli sidottu omaan liittoonsa tulla ja pitää oman osuutensa kaksipuolisesta liitosta - "kuulla taivaasta ja antaa anteeksi heidän syntinsä ja tehdä heidän maansa jälleen terveeksi."

He jatkoivat rukoilemista päivä toisensa jälkeen - pitäen uskonsa vahvana ja muistuttaen Jumalaa Hänen sanastaan.

He tottelivat Jumalaa ja puhdistivat sydämensä - ja etsivät Hänen kasvojaan - ja tarttuivat liiton lupaukseen. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, ettei Jumala parantaisi heidän maataan ja kohtaisi Hebridien kansaa.

Samaan aikaan kaksi vanhaa rouvaa, sisarukset, toinen 82 ja toinen 84 vuotta, olivat jatkuvassa rukouksessa majassaan, että Jumala tulisi voimassaan ja koskettaisi heidän saartaan.

Eräänä iltana viiden kuukauden kuluttua, kun miehet olivat rukoilemassa ja taistelemassa Herran edessä, lato täyttyi yhtäkkiä Jumalan kirkkaudesta. Samaan aikaan pieni maja, jossa sisarukset olivat rukoilemassa, täyttyi myös Jumalan kirkkaudesta - he tiesivät, että Jumala oli kuullut ja että Hän oli laskeutumassa voimassa heidän keskuuteensa.

Jumala antoi sisaruksille ohjeen kirjoittaa Duncan Campbellille, tunnetulle keswickiläiselle puhujalle, joka oli jumalinen rukouksen mies. Jumala paljasti sisaruksille että hän oli mies, jonka Herra oli kutsumassa saarnaamaan tämän herätyksen aikana. Duncan Campbell otti vastaan kirjeen, mutta vastasi, että hänen kalenterinsa oli täynnä ja että heidän tulisi jatkaa rukousta ja että hän tulisi seuraavana vuonna. Kun sisarukset kuulivat tämän he sanoivat, "Herrahan tulee kahden viikon kuluessa!" He jatkoivat rukousta ja Duncan Campbellin kalenteri peruuntui - niinpä hän päätti sen sijaan mennä Hebrideille ja olla käytettävissä julistamiseen.

Seurakunnan kokousten ensimmäisenä iltana Barvasissa ei kovinkaan paljon tapahtunut, mutta yksi rukoilevista diakoneista sanoi Duncan Campbellille, "Älä ole masentunut, se tulee. Voin jo kuulla taivaallisten sotavaunujen pyörien äänen. Meillä on toinen rukouksen ilta ja silloin tulemme näkemään mitä Jumala tulee tekemään." Noin kolmekymmentä henkeä meni läheiseen majaan ja jatkoivat rukousta yötä kohti. Noin kello 3 aamulla Jumala pyyhkäisi kosketuksellaan majassa ja tusinan verran ihmisiä joutui lattialle maahan lyödyksi, pystymättä liikkumaan. Jotain oli tapahtunut! Herätys oli tullut! Kun he lähtivät majasta he havaitsivat valojen palavan joka talossa kun miehet ja naiset etsivät Jumalaa. He löysivät kolme miestä makaamassa tien varressa syntituskassa, huutamassa Jumalaa armahtamaan heitä.

Seuraavan illan tapahtumat eivät koskaan unohdu heiltä, jotka olivat siellä! Linja-autoja tuli saaren neljältä kulmalta. Seitsemän miestä oli tulossa kokoukseen lihakauppiaan kuorma-autolla, kun äkkiä Pyhä Henki tuli heidän päälleen suurella vakuuttavuudella - he kaikki kääntyivät ennen kuin pääsivät kirkkoon asti. Kun saarnaaja julisti, suunnaton synnintunto laskeutui ihmisten päälle ja kyyneleet valuivat läsnäolevien kasvoilta. Joittenkin tuska oli niin suuri, että äänet voitiin kuulla ulos asti.

Kokous päättyi lopulta ja ihmiset alkoivat poistua ulos. Nuori mies alkoi rukoilla valtavan esirukoustaakan alla. Hän rukoili 3/4 tuntia ja kun hän rukoili ihmiset kerääntyivät seurakunnan ulkopuolelle kunnes siellä oli kaksi kertaa enemmän väkeä kuin oli ollut sisällä. Kun hän lakkasi rukoilemasta, eräs vanhimmista luki psalmin 132 ja suuri joukko alkoi laulaa, ihmiset virtasivat takaisin kirkkoon jälleen ja kokous jatkui aamuun kello neljään. Sillä hetkellä kun ihmiset istuivat penkeille Jumalan Henki alkoi koskettaa ihmisiä kaikkialla kirkossa tuoden suuren synnintunnon ja kovapintaiset syntiset itkivät ja tunnustivat syntejään.

Kun kokous lopulta oli päättymässä, sanansaattaja kiirehti sanomaan saarnaajalle, "Tule minun kanssani! Tuolla on lauma ihmisiä ulkona poliisiaseman edessä; he itkevät ja ovat kauheassa tuskassa. Me emme tiedä mikä on heissä vialla, mutta he pyytävät että joku tulisi rukoilemaan heidän kanssaan."

Saarnaaja kuvaili myöhemmin näkymää poliisiaseman ulkopuolella seuraavasti, "Ooh, minä näin näkymän, jota en koskaan ollut ajatellut mahdolliseksi. Se oli jotain sellaista, mitä en koskaan unohda. Tähtikirkkaan taivaan alla oli miehiä ja naisia polvistuneena kaikkialla, tien varsilla, majojen ulkopuolella, jopa turvepinojen takana, huutamassa Jumalan puoleen, että Hän armahtaisi heitä!"

Lähes 600 ihmistä oli tunkeutunut kirkkoon kun yhtäkkiä Jumalan Henki oli laskeutunut heidän ylleen tuoden synnintunnon ja saattaen heidät kaatumaan polvilleen parannuksenteossa.

Sitten herätys alkoi koskettaa Arnolia, toista seutua, missä miehet olivat olleet rukouksessa ja huutamassa Jumalan puoleen kuolleen uskonnollisuuden vuoksi. Epätoivossa pieni joukko miehiä oli mennyt maataloon vetoamaan Jumalan lupauksiin. Juuri keskiyön jälkeen nuori mies nousi ja rukoili rukouksen, jota läsnäolevat eivät koskaan unohtaisi:

"Herra, sinä annoit lupauksen, tuletko sinä täyttämään sen? Me uskomme että sinä olet liiton pitävä Jumala. Oletko sinä todellinen koskien liittoasi? Sinä olet sanonut, että sinä vuodatat vetesi hänen ylleen, joka on janoinen ja että annat tulvat kuivaan maahan. Herra, tiedän että nämä palvelijat seisovat sinun läsnäolossasi, mutta jos tunnen oman sydämeni, mikä on oma tilani, niin kerron sinulle nyt, että minä olen janoinen. Ooh, minä janoan Jumalan voiman ja läsnäolon ilmestymistä! Ja Herra, ennen kuin istun alas, haluan kertoa sinulle, että kysymys on sinun kunniastasi!"

Silloin tuli vastaus - samalla kun veli rukoili talo tärisi niin kuin haavan lehti kun Jumala vapautti suuren voimansa - astiat kilisivät seinustalla. Vanhin huudahti, "Maanjäristys!" Sitten aalto aallon jälkeen Jumalan voima pyyhki maatalon lävitse. Samanaikaisesti Jumalan Henki liikkui koko kylän lävitse. Ihmiset eivät enää voineet nukkua; taloissa oli valot koko yön, ihmiset kävelivät maanteillä synnintunnossa; ihmiset polvistuivat sänkyjensä viereen huutaen Jumalaa avuksi.

Kun rukoilevat miehet lähtivät rukouskokouksesta, saarnaaja käveli erääseen taloon sisälle pyytäen lasillista maitoa. Hän havaitsi talon rouvan yhdessä seitsemän muun kanssa olevan hereillä ja polvillaan itkien pyytämässä anteeksiantamusta. Kahden vuorokauden kuluessa kapakka, joka tavallisesti oli tungokseen asti täynnä miehiä, suljettiin. Kahden vuorokauden aikana lähes jokainen nuori henkilö iältään 12-20 vuotta oli antautunut Kristukselle ja jokainen nuori mies iältään 18-35 oli mukana jossain rukouskokouksessa...(jatkuu)

Kathryn Walters kathiewalters@mindspring.com Julkaistu Global Revival News'in luvalla