Rakkaat ystävät,

Kirjoitan teille kertoakseni eräästä upeasta kohtaamisesta kaikkivaltiaan Jumalan kanssa! Torstaiaamuna 30.3., kun meillä oli ollut jälleen yksi valtava kokous 'Martinsville Christian Fellowship'-seurakunnan herätyksessä, palasin ystäväni kanssa kirkolle. Olimme käyneet kokouksen jälkeen yhdessä syömässä ja tarkoituksenamme oli hakea hänen autonsa kirkon parkkipaikalta. Heti kun automme kääntyi tielle, joka johtaa kirkkorakennuksen luo, aloimme tuntea Herran läsnäoloa autossa. Olimme jo ennestään innoissamme siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut seurakunnassa, ja nyt kun ajoimme mäkeä ylös aloimme rukoilla. Ilmiselvästi Jumala oli alkamassa ilmaista itseään meille. Jatkaessani ajamista ja Jumalan kirkkaus tuli yhä paksummaksi ja painavammaksi yllämme.

Ajaessani mäkeä ylös meidät molemmat oli ja täysin vallannut se, mitä oli alkanut tapahtua. Pystyin ajamaan mäkeä ylös kirkkorakennuksen suuntaan vain erittäin hidasta vauhtia. Me rukoilimme kovemmin ja Herran läsnäolo alkoi tulla niin voimakkaaksi, että se alkoi tehdä kipeää. Caleb Hundley sanoi minulle: "Dude, täällä ylhäällä on tosi sakeaa. Luulen, että itse Jumala on täällä?!" Olin samaa mieltä ja jatkoin hidasta ajoa kunnes tulimme noin kymmenen metrin päähän kirkkorakennuksesta enkä pystynyt enää ajamaan lähemmäksi. Olimme kuunnelleet autossa Don Potterin kasettia 'Show Me Your Face'. Pysäytin auton, emmekä kumpikaan pystyneet puhumaan mitään. Me vain huusimme ääneen täynnä jumalanpelkoa.

Sitten minusta tuntui, että Jumala halusi minun menevän kirkon ovelle. Sanoin Calebille, että meidän täytyisi jotenkin päästä sinne. Niin me nousimme autosta ja yritimme hitaasti kävellä kirkon ovelle. Me pystyimme vain valittamaan ja huutamaan! Lopulta Herran läsnäolo oli niin voimakas, että pystyimme vain ryömimällä lähestymään ovea. Kun vihdoin pääsimme perille saatoimme vain maata kirkon jäisessä porraskatoksessa. Edelleen valitimme ja huusimme. Huusimme ääneen kielillä puhuen ja ainoat sanat jotka ymmärsimme sanovamme olivat Herran nimiä ('Yahweh', 'Jehovah Rapha', 'Jehovah Nissi', 'Jehovah', Jumala, Jeesus, 'Alku ja Loppu', 'Ensimmäinen ja Viimeinen', 'Hän joka on ja on tuleva', jne.)

Tätä jatkui jonkin aikaa. Minusta tuntui siltä kuin joku olisi pusertanut minua erittäin voimakkaasti. Jotenkin vain tiesin, että kuolisin fyysisesti, jos menisin ovista sisään. Silmäni olivat olleet suljettuna tuon koko ajan portaalla. Sitten alkoi tuuli puhaltaa ja tiesin, että minun olisi avattava silmäni ja katsottava mitä tapahtui, mutta minua pelotti. Mutta avasin kuitenkin silmäni ja ihmetyksekseni näin jättiläismäisen enkelin seisovan aivan edessäni. Kirkaisin koko keuhkojeni voimalla ja nopeasti suljin taas silmäni. Kyyneleet alkoivat valua kasvoilleni, se oli niin voimakasta. Ajattelin, että ehkäpä hän oli mennyt jo pois ja avasin uudelleen silmäni, mutta hän oli edelleen siinä. En puhunut sanaakaan mutta huusin suoraa huutoa ja suljin nopeasti kyynelten peittämät silmäni.

Lopulta vain antauduin Jumalalle ja sanoin mielessäni, että vaikka hän olisi edelleen siellä, pitäisin silmäni auki. Avasin oikein hitaasti silmäni ja hän oli yhä siinä. Sitten nousin hitaasti ja kivuliaasti istumaan ja katsoin kirkon ympärillä olevaa mäkistä niittyä ja näin useita tuhansia enkeleitä leiriytyneenä mäelle. He olivat asettuneet taisteluasentoon kultaiset ja hopeiset kilvet käsissään. Sitten katsoin ylös ja näin kuinka kirkon yläpuolella lensi ympyränmuotoista rataa monta tuhatta enkeliä. Olin ihmeissäni näkemästäni.

Sitten kurkistin kirkkoon sisälle ja näin aulan nurkassa erään kasvin vieressä toisen tyyppisen enkelin. Hän oli yli kolme metriä pitkä ja erittäin lihaksikas. Hän seisoi siellä ikään kuin hän olisi vartioinut jotain. Minusta hän muistutti salamurhaajaa, joka on valmistautunut iskemään minä hetkenä hyvänsä. Hänellä oli yllään valkoinen, kullalla ja hopealla kirottu viitta, jossa oli siniset olkatoppaukset.

Sitten kurkistin sisälle kirkkosaliin ja siellä oli ikään kuin sumua, joka iski minut uudestaan maahan. Huusin edelleen ääneen Herran nimiä. Silloin Herra muistutti mieleeni Daavidin ilmestysmajan. Ja Hän sanoi minulle "Minä rakennan temppelini ja aion asettaa leirini tälle mäelle niin, ettei kukaan jolla on saastainen henki voi ohittaa."

Vasta noin tuntia myöhemmin kykenimme taas toimimaan itse, ja lähdimme hetkeksi kotiin lepäämään tullaksemme takaisin kello kuuden rukouskokoukseen kertomaan kaikille, että tällaistä oli tapahtunut. Sitten seuraavana iltana kokouksessa kerroimme koko seurakunnalle mitä oli tapahtunut. Sitten profetian kautta meille sanottiin, että olimme kuin Joosua ja Kaaleb, jotka toivat hyvät uutiset luvatusta maasta.

Nyt kutsun teitä tulemaan mukaan herätykseen mäelle, missä me olemme kokemassa suurta Jumalan liikehdintää. Olemme saaneet nähdä ihmeitä, parantumisia ja pelastumisia. Jumala on täällä! Jos tulette tänne, ette varmasti ole koskaan sen jälkeen enää samat kuin ennen. Tiedän että minä itse olen muuttunut. Me täällä olemme todella nälkäisiä siihen mitä Jumalassa on. Tulkaa ja sukeltakaa virtaan ja viekää sitten sama omaan seurakuntaanne. Jumala on ihmeellinen ja Hän jatkuvasti tekee muutostyötä ihmisten elämässä. Jumala teitä siunatkoon.

Hänen muuttamansa Joel R. Philbrook Martinsville Christian Fellowship Dupont Rd. Martinsville Virginia 24112 1-540-632-1991 mcf@kimbanet.com 12.5.2000 Julkaistu Global Revival News'in luvalla