Oli jo vaaleneva kevätilta kello 20:30 maaliskuun 16. päivänä 1982. Olin ollut elokuvissa ja kävelin Helsingin Kalliossa olevaan majapaikkaani Kaisaniemen puiston ohitse. Puiston kohdalla vastaani tuntematon, iloinen ja ystävällisen näköinen henkilö. Hän kysyi minulta: ”Onko sinulla kiire?” Pysähdyin ja vastasin hänelle: ”Ei lainkaan, kävelen tästä vaan kämpille yöksi.”

Olin nimittäin ensimmäistä päivää Helsingissä koulutettavana uutta työpaikkaani varten. Tämä koulutus tulisi kestämään 4 kuukautta. Varsinaisesti kotini oli Tampereella, jossa myös vaimoni ja poikani asuivat, mutta itse olisin viikot Helsingissä. Tässä vaiheessa elämään oli tullut sisäinen tyhjyys, vaikka kaikki ulkoinen oli erittäin hyvin. Olin etsimässä elämäni todellista tarkoitusta.

Lyhyen tervehdyksen jälkeen tapaamani henkilö kysyi minulta yllättävän kysymyksen: ”Tunnetko sinä Jeesuksen?” Kysymys pakotti minut ottamaan kantaa asiaan, jonka olin työntänyt syrjään silloisessa elämäntavassani. Hätäpäissäni kehitin pikavastauksen: ”Olenhan minä käynyt pyhäkoulua ja olen kuullut koulussa ja olen myös joskus itse lukenut asiasta raamatustakin.” Tätä vastausta antaessani tiesin, että nyt ollaan ”heikoilla jäillä”. Sen hetkinen elämäntapani oli pärjätä omalla tiedolla ja osaamisella ja olla, jos mahdollista, toisia parempi.

Tapaamani henkilö aivan ilmeisesti aisti tilanteeni, sillä hän esitti toisen vielä kovemman kysymyksen: ”Tunnetko sinä Jeesuksen sillä tavalla, että Hän on sinulle henkilökohtaisesti jotain?” Nyt ymmärsin, ettei kannata selittää. Olin kuullut Jeesuksesta ja tiesin jotain historiallista ja uskonnollista Jeesuksesta, mutta en tuntenut Häntä henkilökohtaisesti.

Minulla ei ollut todellista uskoa Jeesukseen, eikä Jeesus ollut saanut mitenkään koskettaa silloisia elämäni kuvioita ja kaavailuja. Tässä omassa voimassa yrittämisessä olin kuitenkin joutunut sisäisesti hyvin tyhjään ja epävarmaan elämäntilanteeseen. En tiennyt todellista elämäni tarkoitusta, vaikka olin ajatellut sen löytyvän matkusteltuani liikeasioissa lähes 40 eri maassa ympäri maapalloa.

Nyt minua vastapäätä seisoi henkilö, josta säteili uskon voima. Hän puhui asiasta, jonka hän todella tunsi, eikä vain sitä mistä hän tiesi jotain. Tässä vaiheessa jo koin tämän henkilön ystäväkseni, sillä hänestä säteili minuun selittämätön rakkaus. Ymmärsin, että hän halusi tarjota minulle joitain, joka on hyvää ja auttaisi minua. Tämä ystäväni sanoi minulle, että myös minä voin tulla tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti.

Hän puhui muutaman raamatunjakeen Johanneksen evankeliumista ja selitti mitä ne tarkoittavat. Hänen puhuessaan pääni yläpuolella alkoi loistaa valo, joka ei tullut näkyvästä maailmasta. Tiesin että Jumala oli lähestymässä minua. Ymmärsin, että nyt on minun hetkeni vastata Jumalan kutsuun.

Elämäni sisäinen tyhjyys oli jo poistanut minusta vastarinnan Jeesusta kohtaan, joten päätin ottaa kutsun vastaan. Ystäväni ehdotti, että me menisimme siihen seurakuntaan, jossa hän kävi, sillä siellä oli juuri ollut kokous ja joitakin ihmisiä oli edelleen koolla siellä.

Astuessani sisään pieneen seurakuntasaliin, huomasin heti, että olin tullut uuteen maailmaan. Näin ensimmäisen kerran elämässäni ihmisiä, jotka todella ottivat Jumalan vakavasti. Heitä oli polvillaan rukoilemassa. Oma pinnallisuuteni tuntui häpeälliseltä seurassa, jossa ihmiset rukoilivat sydämestään ja lähestyivät Jeesusta rohkeasti!

Ensimmäisen kerran kuulin myös puhuttavan kielillä ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Tajusin, että näillä ihmisillä on todellinen elävä suhde Jumalan kanssa ja että sitä myös minä kipeästi tarvitsin. Sisimmässäni oli herännyt halu ottaa Jeesus vastaan. Näin ympärilläni olevien ihmisistä, että on olemassa todellinen uskon elämä Hänen yhteydestään.

Läsnä olevat vanhemmat veljet opastivat minut lausumaan rukouksen, jossa otan vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena Pelastajanani ja Jumalanani. Kaikki sielun vastustus oli poissa ja Jumalan rakkaus ja pyhyys peitti minut. Lausuin lyhyen rukouksen, jossa annoin elämäni Hänen valtaansa ja johdatukseensa.

Minun puolestani rukoiltiin ja silloin minun henkeni avautui tuntemaan Jeesusta aivan uudella tavalla. Suuri paino lähti yltäni ja sain todistuksen, että Jumala oli hyväksynyt minut yhteyteensä. Sinä hetkenä Jeesus uudestisynnytti minun henkeni Jumalan yhteyteen. Jeesus tuli Pyhän Henkensä kautta asumaan minun sisimpääni.

Tämän jälkeen minua opastaneet veljet kehottivat minua menemään pastorin puheille. Hän tulisi rukoilemaan puolestani ja minä täyttyisin Pyhällä Hengellä. Pastori oli pienen salin perällä olevassa huoneessa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten pastoria pitäisi puhutella tai mitä nyt tapahtuisi. Olin tietämättäni Pyhän Hengen pilven alla ja Hän johdatti minua. Jumalan rakkaus antoi turvallisuuden ja menin rohkeasti kohti uutta ja tuntematonta elämää Jeesuksen kanssa.

Astuin sisään huoneeseen ja näin hyväntahtoisen mutta päättäväisen näköisen miehen istuvan kirjoituspöydän takana. Heti ovelta hän kysyi minulta: ”No, mitä sinulle?” Vastasin hämmentyneenä, että tuosta Pyhästä Hengestä oli jotain puhetta salin puolella.” Pastori sanoi: ”Hyvä, istu tuohon tuolille niin minä lasken käteni sinun päällesi ja rukoilen että sinä täytyt Pyhällä Hengellä ja sen merkiksi rupeat puhumaan kielillä.

Tässä vaiheessa Pyhällä Hengellä täyttyminen ja kielillä puhuminen oli minulle täysin tuntematon asia. Jälkeenpäin oivalsin, että hän oletti minun saaneen jonkinlaista opetusta asiasta. Istuin tuolille ja luotin, että kaikki tapahtuu oikein, koska huomaisin näiden ihmisten tuntevan ja osaavan näitä asioita.

Pastori tuli eteeni, laski kätensä pääni ylle ja rukoili kielillä puhuen. Hän kehotti minua vaan vastaanottamaan ja alkamaan puhua kielillä. Näin että hänellä oli horjumaton usko siihen, että niin tapahtuu kuin hän oli sanonut. Jälkeenpäin sain tietää, että monet epäuskoiset papitkin olivat käyneet hänen rukoiltavanaan ja vastaanottaneet kielillä puhumisen lahjan.

Kun pastori rukoili puolestani, mietin kuumeisesti, mitä minun tulisi vastaanottaa ja kuinka se tapahtuisi. Hän rukoili pari minuuttia ja kysyi: ”No, saitko Pyhän Hengen ja tuliko kielet?” Hämmentyneenä jouduin vastaamaan, etten kokenut mitään. Pastori sanoi, että rukoillaan uudestaan.

Pastori laski kätensä jälleen pääni ylle ja rukoili kielillä puhuen. Nyt vastaanottamisen paine alkoi lisääntyä, mutta en edelleenkään kokenut mitään. Pastori kysyi: ”No, joko nyt sait Pyhän Hengen ja kielet?” Vastasin, etten todellakaan kokenut mitään. Nyt pastori sanoi, että jos haluan niin kyllä hän voi vielä kolmannenkin kerran rukoilla. Hänen äänenpainonsa ilmaisi, että nyt oli viimeinen mahdollisuus.

Tiesin, että nyt on vain pari minuuttia aikaa Pyhän Hengen ja kielien vastaanottamiseen. Minä rukoilin ensimmäisen kerran kaikella sisimpäni voimalla Jeesusta. Pyysin että Hän opettaa minua ja avaa minulle tämän alueen. Pastorin rukouksen puolivälissä tunsin, kuinka jokin tulppa lähti sisimmästäni ja minun kielelleni tuli sanoja, joita en ollut järkeni kautta synnyttänyt. Sanat tulivat vielä heikkoina mutta tiesin, että nyt oli tapahtunut läpimurto.

Pastori lopetti kohta ja kysyi: ”Joko nyt sait Pyhän Hengen ja kielet?” Vastasin, että aivan kuin jokin tulppa olisi lähtenyt sisimmästäni ja sanoja tuli kielelleni. Pastori käski minun puhua kielillä ja laittoi korvansa suuni eteen. Ensin ajattelin, että onnistuukohan tämä. Sitten vaan aloitin ja huomasin Pyhän Hengen inspiraatiosta puhuvani kielillä ihan vapaasti.

Pastori sanoi: ”Se on ihan oikeaa. Puhu vaan paljon kielillä niin kyllä se siitä vahvistuu.” Sitten hän ohjasi minut pois huoneesta. Tässä olivat kaikki keskustelut ja tapahtumat hänen työhuoneessaan!

Kun tulin salin puolelle, minua olivat vastassa samat veljet, jotka olivat opettaneet minulle uudestisyntymisen. Toisella oli raamattu kädessä ja peukalo sen lehtien välissä. He kysyivät olinko täyttynyt Pyhällä Hengellä ja saanut kielillä puhumisen lahjan. Sanoin, että kyllä pastori vahvisti tämän.

Sitten veljet lukivat apostolien teoista, kuinka Pyhä Henki oli laskeutunut Korneliuksen huoneessa ja ihmiset olivat alkaneet puhua kielillä. He siteerasivat Pietarin lausetta: ”Mikä estää meitä upottamasta vedessä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin.” He vakuuttivat, että nyt minäkin voin ottaa upotuksen Jeesuksen nimeen, koska olin uudestisyntynyt ja sen todistuksena puhuin kielillä.

Pidin sitä hyvänä ajatuksena niin, että saadaan asiat kuntoon. Siinä oli valmiina pieni kasteallas ja shortsit sekä paita. Puin ne päälleni ja otin upotuksen Jeesuksen nimeen ja Hänen esikuvansa mukaan. Kaksi veljeä oli siinä läsnä ja he ottivat tapahtumasta valokuvan Polaroid kameralla ja antoivat kuvan minulle todistukseksi.

Kaisaniemen puistosta upotuskasteeseen oli kulunut aikaa noin kaksi tuntia. Kello oli noin 22:20 kun lähdin kotiin ”uutena luomuksena”. Kun astuin ovesta ulos pimeään maaliskuiseen yöhön, sisäistin ensimmäistä kertaa värit. Siihen asti elämäni oli ollut sisäisesti harmaata ja tyhjää. Hengellinen näkökykyni oli avautunut ja jatkoin matkaani majapaikkaani iloiten.