Pyhän Hengen tulessa upottaminen ei ole ensisijaisesti ihmisen ulkoa päin vaikuttava upottaminen, vaan se on Jeesuksen sisäinen tulen kosketus henkeen ja sieluun. Tästä kosketuksesta ihmisen henki, sielu ja ruumis saavat kokemuksia ja tuntemuksia, joita nimitetään Pyhän Hengen manifestaatioiksi. Ne ovat ulkoisia merkkejä jostain vaikutuksesta. Tärkeintä on se, mitä Pyhä Henki saa tehdä sisäisessä ihmisessä. Pyhän Hengen tulessa upottamisessa tapahtuu seuraavia asioita:
Pyhän Hengen tulessa upottamisessa Jumala ottaa haltuunsa sisäisen ihmisen (hengen ja sielun). Tämä on pyhitys, jossa Jumala ottaa omistukseensa meidän henkiset voimamme, samalla tavalla kuin Hän ottaa omistukseensa meidän henkemme uudestisyntymisessämme.
Pyhän Hengen tuli johtaa mielesi harmoniaan / sinfoniaan Jumalan kanssa niin kuin henkesi jo on sulautunut Jumalan Henkeen. Jeesuksen esimerkkiä seuraten me emme omista ainoastaan henkeämme ja sieluamme Jumalalle, vaan myös ruumiimme. Näin pääsemme eroon lääkäreistä ja lääkkeistä.
Pyhän Hengen tulessa on Jumalan voima, joka tulee ottamaan sydämestäsi pois jokaisen halun syntiin – ja kiinnittämään sinut Jeesuksen kirkkauteen pysyvästi. Pimeys tulee niin vastenmieliseksi sielullesi, että sinä käännyt henkesi voimassa pois siitä.
Sinä tulet täyttymään Pyhällä Hengellä niin paljon, että sinä nouset hallitsemaan Jeesuksen kanssa. Synti on poissa, sairaudet ovat poissa, Jumalan voima hallitsee sinun elämässäsi, ja sytyttää sydämeesi ilolaulun ja säteilevän taivaan kirkkauden elämääsi.
Sinun sisimmässäsi oleva Jumalan asettama siemen Jumalan kuvasta muuttuu näkyväksi elämäksesi Pyhän Hengen tulessa upottamisessa.
Pyhän Hengen tulessa sinä nouset koko olemuksessasi liittoon ja vuorovaikutukseen Jumalan kanssa – tulet yhdeksi Hänen kanssaan todellisimmassa merkityksessä.
Tulet yhdeksi Jumalan ajatusten kanssa, yhdeksi Jumalan kaipauksien kanssa, yhdeksi Jeesuksen Kristuksen kanssa ihmisten pelastajana Pyhän Hengen tuleen sulautuneena.
Kristuksen seurakunta asetetaan ennalleen, kun tämä Hengen auktoriteetti ilmestyy uskovissa. Se tekee seurakunnasta jälleen voittoisan kaikkia pimeyden ja tämän maailman henkiä vastaan. Silloin seurakunnasta tulee Jeesuksen työn jatkaja, joka tekee "suurempiakin kuin nämä ovat".
Jumalan salamat tulevat välähtämään ihmisten sielujen lävitse. Jumalan pojat nousevat ja tulevat kukistamaan pimeyden voimat.
Jumala kutsuu miehiä ja naisia suurempaan pyhitykseen, suurempaan Jumalan kirkkauteen. Haluan itse päästä yhä suurempaan kirkkauteen, valtaistuimen eteen.
John G Lake ilmaisi janoaan Pyhää Henkeä kohtaan: "Ooh Jumala upota minut uudestaan suurempaan Pyhän Hengen tuleen – sen ilmestyksen mukaan, jonka sain 15 vuotta sitten. Haluan uutta upotusta Pyhässä Hengessä, joka tulee kirkastetun Kristuksen sydämestä Jumalan tulen salamoina, jotka johtavat ikuiseen voittokulkuun valtaistuimella Jeesuksen kanssa."
Täyttymyksen ajassa tulee uusi ja voimakkaampi Pyhän Hengen manifestaatio. Tämä uusi manifestaatio tulee olemaan suloisuudessa, rakkaudessa, herkkyydessä, Hengen voimassa ylitse kaiken sen, mitä olet koskaan ajatellut. Haluatko sinäkin kaikki sielusi esteet murtavan janon Pyhän Hengen tulessa upottamiseksi? Ano, etsi ja kolkuta niin Pyhän Hengen tuli tulee laskeutumaan sinun yllesi ja muuttamaan sinut "voimasta voimaan ja kirkkaudesta kirkkauteen".
Kahdeksan vuotta oli kulunut siitä, kun Jumala paljasti Jeesuksen Parantajan minulle. Olin harjoittanut parantamisen palvelutyötä. Näiden kahdeksan vuoden aikana jokainen rukous, jokainen yliluonnollinen Jumalan kosketus, jokainen oman sieluni vastaus Pyhän Hengen kosketukseen oli luonut minussa yhä intensiivisemmän kaipauksen Jumalan yhteyteen ja Jumalan tietoisuuteen, niin kuin koin Jeesuksen opetuslapsilla ja alkuseurakunnalla olleen.
Pian parantamisen palvelutyöhön astumiseni jälkeen, osallistuessani kokoukseen, jossa esitettiin Pyhässä Hengessä upottamisen välttämättömyys, polvistuin rukouksessa ja uudelleen erottautumisessa Jumalalle ja silloin Pyhän Hengen voitelu tuli ylleni. Pyhän kirkkauden aallot läpäisivät olemukseni ja minut kohotettiin uuteen Jumalan läsnäolon ja voiman tietoisuuteen.
Palvelin muutaman vuoden tämän voitelun voimassa. Rukouksiin tuli usein vastauksia ja parantumisihmeitä tapahtui aika ajoin. Tunsin että olin suuren hengellisen todellisuuden rajamaastossa mutta en kyennyt astumaan sinne täysin, joten minun sieluni ei ollut täytetty eikä tyydytetty siinä olotilassa.
Ystävät sanoivat: "Sinulla on Pyhän Hengen kaste. Jos sinulla ei olisi ollut sitä, et voisi nauttia niin hedelmällisestä palvelutyöstä kuin sinulla nyt on." Sain monia tämän kaltaisia lausuntoja. Kuitenkin henkeni ja sieluni kaipaus oli tietoisuus, että on olemassa parempi kokemus ja elämä kuin sieluni silloin tiesi. Lopulta Pyhä Henki johdatti minut erottamaan Jumalan kohtaamista varten tietyt tunnit päivässä. Omistin nämä hengessä mietiskelyyn ja rukoukseen. Näin kului monta kuukautta.
Eräänä aamuna ollessani polvistuneena rukouksessa, Herran Henki puhui henkeeni ja sanoi: "Ole kärsivällinen syksyyn asti!" Sydämeni iloitsi tästä rohkaisusta. Jatkoin mietiskelyn ja rukouksen harjoittamista.
Minulle tuli helpoksi irrottaa sieluni päivittäisestä elämän sisällöstä, niin että samalla kun käteni ja mieleni olivat kiinnittyneet jokapäiväisiin tehtäviin, henkeni ylläpiti yhteyttä Jumalan kanssa. Näin hiljainen rukous tuli totutuksi tavaksi. Tämä onkin ollut suuri elämäni ulottuvuus.
Syksyllä minut saatettiin yhteyteen evankeliumin työntekijän kanssa. Hän saarnasi selkeää Jumalan sanomaa ja Pyhän Hengen tulessa upottamista. Tutkiessani hänen opetustaan minä tuli vakuuttuneeksi siitä, että hänen tulkintansa Jumalan Sanasta oli täysin totta verrattuna siihen, mitä sieluni ymmärsi Sanan todellisena henkenä. Hänen opetuksensa kautta päädyin syvempään ja selkeämpään tietoisuuteen Jumalan voimasta pitää ihmisen sydän vapaana syntitietoisuudesta.
Tavanomaisen ponnisteluni sijasta pahaa vastaan sisäisessä elämässäni, sellainen Jumalan puhdistavan voiman tietoisuus tuli ilmeiseksi, että ilontäyttämä voittoisa sävel tuli sieluuni. Tähän aikaan, sen evankeliumin palvelutyöni lisäksi, olin henkivakuutusyhtiön edustajien johtajana. Puheena olevana ajanjaksona saarnasin käytännöllisesti joka ilta.
Kokoustemme jälkeen minulla oli tapana liittyä piiriin ystävien kanssa, jotka samoin kuin minä, olivat päättäneet rukoilla lävitse Jumalan kosketukseen, jossa voisimme vastaanottaa Pyhässä Hengessä upottamisen, niin kuin uskoimme ensimmäisten opetuslasten vastaanottaneen sen. Käsitykseni ja uskoni oli, ettei ainoastaan henkeni tulisi nousta uuteen Jumalan läsnäolon tietoisuuteen, vaan että ilmeisen ja tiedostettavan Jumalan voiman tulisi tulla minun elämääni.
Erottautuessani Jumalalle uudestaan ja uudestaan sanoin: "Jumala, jos tahdot upottaa minut Pyhässä Hengessä ja antaa minulle Jumalan voiman, mitään älköön sallittako minun ja satakertaisen kuuliaisuuden välissä."
Jatkoin tapaamista näiden ystävien kanssa melkein joka ilta monen kuukauden ajan. Siunattu Jumalan nainen, joka vieraili kaupungissamme, joka viipyi kodissani, huomaten henkeni janon ja kaipauksen, sanoi minulle eräänä päivänä: "Tule sivuun ja rukoilkaamme!" Kun polvistuimme, hän sanoi: "Kun rukoilemme, jos Jumala paljastaa minkä tahansa esteen sinulle, mikset vastaanota Hengen upotusta, sinun tulee kertoa minulle, ja jos Hän ilmaisee minkä tahansa esteen minulle, minä tulen kertomaan sinulle." Rukoilimme eikä kummallekaan paljastettu mitään estettä.
Sitten hän sanoi: "Me tulemme tottelemaan Jumalan Sanaa ja alkuseurakunnan käytäntöä." Laskiessaan kätensä minun päälleni hän anoi Jumalalta, että vastaanottaisin Pyhän Hengen upotuksen. Syvä tyyneys asettui minuun. Iltapäivällä palvelustyöni veli soitti minulle ja kutsui minut mukaansa käymään naisen luona, joka oli sairas. Saapuessamme hänen kotiinsa, me huomasimme naisen pyörätuolissa. Kaikki hänen nivelensä olivat vaurioituneet reumaattisen niveltulehduksen takia. Hän oli ollut tässä olotilassa kymmenen vuoden ajan.
Samalla kun veljeni keskusteli hänen kanssaan, valmistaen häntä rukouspalveluun, hänen parantumisekseen, minä istuin syvässä nojatuolissa ison huoneen toisella puolella. Sieluni ja henkeni huusivat Jumalan puoleen niin hartaasti, ettei sitä voi sanoilla kuvata. Silloin tuntui siltä kuin olisin mennyt lämpöisen trooppisen sateen lävitse, joka ei tullut päälleni, vaan virtasi lävitseni.
Henkeni, sieluni ja ruumiini tulivat rauhoitetuiksi ja virvoitetuiksi syvään, hiljaiseen tyyneyteen, jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Aivoni, jotka olivat aina olleet niin aktiiviset, tulivat täysin hiljaisiksi. Jumalan läsnäolon kunnioitus laskeutui ylleni. Kului muutamia hetkiä, en tiedä kauanko. Pyhä Henki sanoi: "Olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Sinut upotetaan nyt Pyhässä Hengessä." Tuntemani sade lakkasi, mutta se oli jättänyt minuun tosi syvän tyyneyden, Herran hiljaisuuden ylleni, että minun sanani eivät voi kertoa sitä. Sitten voiman virrat alkoivat syöksyä olemukseni lävitse päälaestani jalkapohjiini asti. Nämä voiman sykäykset lisääntyivät nopeudessa ja jännitteessä.
Kun nämä voiman virrat kulkivat lävitseni, ne näyttivät tulevan pääni päälle ja syöksyvän ruumiini lävitse ja jalkojeni lävitse lattiaan. Tämä voima oli niin suuri, että ruumiini alkoi täristä voimakkaasti, niin että olisin pudonnut lattialle, ellen olisi ollut niin syvässä nojatuolissa – näin uskon.
Ylitsevuotava Jumalan läsnäolon tietoisuus valtasi minut. Uusi voiman virtaus, joka valtasi koko lihani näytti tulevan jaloistani ja liikkuvan ylöspäin.Kurkkuni ja kieleni alkoivat liikkua oudosti ja huomasin, että kyennyt puhumaan englantia. Hetkellisesti aloin puhua toista kieltä, jota en ollut koskaan oppinut, Hengen voimasta.
Vuosia olin ollut innokas psyykkisten ilmiöiden opiskelija ja olin havainnut eri uskovien kehossa erilaisia manifestaatioita. Joskus ne tulivat Jumalan Hengestä ja toisinaan ne olivat pelkästään sielullisia. Rukoilin: "Isä, sinä tiedät, että olen todistanut monia psyykkisiä ilmiöitä. Onko tämä voima, joka menee olemukseni lävitse, Jumalan voima vai jonkinlainen psyykkinen manifestaatio?"
Jumala vastasi tähän sydämen huutoon seuraavalla tavalla. Siinä hetkessä huomasin, että ystäväni viittoili minua tulemaan ja liittymään häneen rukouksessa sairaan naisen puolesta. Hän oli niin keskittynyt naisen kanssa keskusteluun, ettei ollut huomannut mitä oli minussa tapahtunut. Nousin mennäkseni hänen luokseen, mutta huomasin kehoni vapisevan niin voimakkaasti, että minulla oli suuria vaikeuksia kävellä huoneen poikki.
Erityisen vaikeaa minun oli kontrolloida vapisevia käsiäni ja käsivarsiani. Olin tottunut sairaisiin ihmisiin, koska olin palvellut heitä niin monen vuoden ajan. Tiesin ettei ollut viisasta laskea käsiäni sairaan naisen päälle, koska todennäköisesti kaataisin hänet lattialle.
Minulle tuli ajatus, että riittää sormenpäiden kosketus potilaan päähän, eivätkä vapinat kaataisi häntä. Näin teinkin. Äkkiä Pyhän Hengen voiman virrat kulkivat olemukseni lävitse ja tunsin että ne samalla tavalla kulkivat sairaan lävitse. Hän ei puhunut mitään, mutta ilmeisesti oli hämmästynyt tämän vaikutuksesta kehossaan. Ystäväni, joka oli puhunut hänelle, oli polvistunut antautuneessa rukouksessaan hänen puolestaan. Hän nousi seisaalleen sanoen: "Rukoilkaamme että Herra parantaa sinut nyt."
Kun hän teki näin, hän otti häntä kädestä. Siinä hetkessä, kun heidän kätensä koskettivat toisiaan, voiman väläys meni persoonani lävitse ja sairaan naisen lävitse, ja koska ystäväni piti naista kädestä, voiman isku virtasi hänen kätensä lävitse ystävääni. Voiman virta häneen oli niin suuri, että se kaatoi hänet lattialle. Hän katsoi ylös minuun iloiten ja hämmästyneenä, ponkaisten jaloilleen sanoi: "Ylistys Herralle, John, Jeesus on upottanut sinut Pyhässä Hengessä."
Sitten hän otti kiinni naisen kädestä, joka oli ollut lukittuneena monien vuosien ajan. Koukistuneet sormet avautuivat ja nivelet alkoivat toimia – ensin sormet, sitten käsi, ranne, sitten kyynärpää, olkapää jne.
Nämä olivat ulkoisia manifestaatioita, mutta kuka voi kuvailla sitä sanomatonta ilon täyteyttä, joka virtasi henkeni lävitse? Kuka voisi käsittää sitä Jumalan rauhaa ja läsnäoloa, joka täytti sieluni? Hengen pyhittävä voima lihassani alisti luontoni siihen, minkä ymmärsin olevan Kristuksen luonnon. Hänen tahtonsa ilmestyminen, sanomaton herkkyys valtasi minut, rakkaus ihmisiin sellaisella tavalla, jota en ollut koskaan tuntenut – kaikki nämä syntyivät minuun.
Vielä kymmenen vuotta tämän jälkeen näiden hetkien kunnioitus ja ihailu lepää sielussani. Kokemukseni on todellakin ollut, niin kuin Jeesus sanoi: "Hän tulee olemaan sinussa elävän veden lähde, joka kumpuaa katoamattomaan elämään". John. 4:14)